John Irving Viimeinen yö Twisted Riverillä – Kesämieheni jälleen kerran kertoo joenmutkan miessukupolvien tarinan
John Irvingistä on tullut kesämieheni [viime kesänä Oman elämänsä sankari, edelliskesänä Neljäs käsi, sitä edellisenä Vesimies ja Leski vuoden verran]. Yksityiskohtaisen henkilökuvauksen mestaria onkin mukava lukea kesämielellä. Silloin on aikaa ja voimia keskittyä Irvigin yltäkylläisiin hahmoihin.
Viimenen yö Twisted Riverissä kertoo kolmen sukupolven tarinan. Ensin oli loistokokki Dominic Baciagalupo, joka muonitti tukkimiehiä Twisted Riverillä. Siinä ympäristössä Dominic oli vähän erilainen: ontuva, aika lailla pikkuruisempi kuin äijämäisen raamikkaat tukkimiehet. Myös lukijana sivistynyt ja ehdottoman raitis. Ja poikansa Dannyn yksinhuoltaja.
Danny vei kirjarakkauden vielä pidemmälle ja onnistui pääsemään huippukouluihin ja kansainvälisesti menestyväksi kirjailijaksi [Leski vuoden verran -kirjasta löydät hänen naispuolisen inkarnaationsa Ruthin]. Mutta kuten isällään, naishaasteita oli myös Joe-pojan yksinhuoltajaisäksi päätyvällä Dannyllä. Ja Joe puolestaan oli riehakas, vauhdikas ja huoleton. Kohtalonomaisella tavalla edellisen sukupolven miehiä erilainen.
Ja sitten on vielä mainittava melkein päähahmojakin elävämpi tukkimies Ketchum, joka seuraa Dominicin uskottuna ystävänä ja Dannyn varaisänä halki tarinan. Elämässän arvaamaton, mutta sydämmessään uskollinen jässikkä, hieman toisenlainen suojelusenkeli.
Kirjan nimen mukaisesti kaikki alkaa, ja yllättäen myös lähes päättyy, Twisted Riverille. Irving on viehtynyt absurdeihin sattumuksiin ja tässä niistä käänteentekevin. Joenmutkassa asuvan kokin pikkupoika tappaa paistinpannulla karhuksi luulemansa, parhaillaan isänsä päällä ratsastavan inkkari-Janen. Siitä ei kerrota poliisille vaan Janen ruumis raahatan sammuneen paikallispoliisin makuuhuoneeseen. Joka luulee tappaneensa juovuspäissään naisrukan. Salaisuuksilla on kuitenkin taipumus paljastua, joten Dominic päätyy pikkupoikansa kanssa elinikäiselle pakomatkalle eri puolille Amerikkaa ja Kanadaa.
Irving selvästi rakastaa tämänkin kirjansa henkilöitään, niin tarkalla kädellä hän heidät piirtää. Kirjan luettua Dominicin kokkaamat ruokalajit maistuvat kielellä ja Dannyn juoksulenkit tuntuvat omissa kintuissa. Myös herrojen pikkuruisesta hyvin kookkaaseen iän myötä kehittyvä naismaku tuli harvinaisen selväksi. Ekat kerrat on kuvattu yhtä elävästi kuin yksinjäämisen pelko myöhemmällä iällä.
Pidän todella paljon Irvingin kyvystä sijoittaa henkilönsä eri miljöisiin. Irving osaa värittää ympäristön kuin ympäristön eräämaaluonnosta suurkaupunkikortteleihin. Niissä elämän arvokkuus näkyy pienissä hetkissä ja tavallisemmissakin kohtaloissa.
Irvingillä on joukko pieniä teemoja, joita hän kierrättä kirjasta toiseen. Paini ja squash, pakkohan ne on jollekin sivulle mahduttaa. Käsi, sormet ja käsivarret kiehtovat kovasti – siksikö, että ne ovat kirjailijalle elintärkeä elimet. Karvaiset, haisevat ja massiiviset eläimet ja samanlaiset naiset – niissäkin riittäisi temaattista pohtimista. Raskaus, abortti, vanhemman tai lapsen ennenaikainen menetys – niitä ilman ei Irving kirjaansa lopeta. Sekä usein seesteinen loppu, joka kuitenkin tavalla tai toisella löytyy elämän myrskjen ja pettymysten keskeltä.
Ja sitten se kuuluisa editorin punakynä, jota on ehdoteltu monia Irvigin paksuja kirjoja puolittamaan? Ei missään tapauksessa ainakaan Twisted Riverin kohdalla!
 |
| John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä |
Danny vei kirjarakkauden vielä pidemmälle ja onnistui pääsemään huippukouluihin ja kansainvälisesti menestyväksi kirjailijaksi [Leski vuoden verran -kirjasta löydät hänen naispuolisen inkarnaationsa Ruthin]. Mutta kuten isällään, naishaasteita oli myös Joe-pojan yksinhuoltajaisäksi päätyvällä Dannyllä. Ja Joe puolestaan oli riehakas, vauhdikas ja huoleton. Kohtalonomaisella tavalla edellisen sukupolven miehiä erilainen.
Ja sitten on vielä mainittava melkein päähahmojakin elävämpi tukkimies Ketchum, joka seuraa Dominicin uskottuna ystävänä ja Dannyn varaisänä halki tarinan. Elämässän arvaamaton, mutta sydämmessään uskollinen jässikkä, hieman toisenlainen suojelusenkeli.
Kirjan nimen mukaisesti kaikki alkaa, ja yllättäen myös lähes päättyy, Twisted Riverille. Irving on viehtynyt absurdeihin sattumuksiin ja tässä niistä käänteentekevin. Joenmutkassa asuvan kokin pikkupoika tappaa paistinpannulla karhuksi luulemansa, parhaillaan isänsä päällä ratsastavan inkkari-Janen. Siitä ei kerrota poliisille vaan Janen ruumis raahatan sammuneen paikallispoliisin makuuhuoneeseen. Joka luulee tappaneensa juovuspäissään naisrukan. Salaisuuksilla on kuitenkin taipumus paljastua, joten Dominic päätyy pikkupoikansa kanssa elinikäiselle pakomatkalle eri puolille Amerikkaa ja Kanadaa.
Irving selvästi rakastaa tämänkin kirjansa henkilöitään, niin tarkalla kädellä hän heidät piirtää. Kirjan luettua Dominicin kokkaamat ruokalajit maistuvat kielellä ja Dannyn juoksulenkit tuntuvat omissa kintuissa. Myös herrojen pikkuruisesta hyvin kookkaaseen iän myötä kehittyvä naismaku tuli harvinaisen selväksi. Ekat kerrat on kuvattu yhtä elävästi kuin yksinjäämisen pelko myöhemmällä iällä.
Pidän todella paljon Irvingin kyvystä sijoittaa henkilönsä eri miljöisiin. Irving osaa värittää ympäristön kuin ympäristön eräämaaluonnosta suurkaupunkikortteleihin. Niissä elämän arvokkuus näkyy pienissä hetkissä ja tavallisemmissakin kohtaloissa.
Irvingillä on joukko pieniä teemoja, joita hän kierrättä kirjasta toiseen. Paini ja squash, pakkohan ne on jollekin sivulle mahduttaa. Käsi, sormet ja käsivarret kiehtovat kovasti – siksikö, että ne ovat kirjailijalle elintärkeä elimet. Karvaiset, haisevat ja massiiviset eläimet ja samanlaiset naiset – niissäkin riittäisi temaattista pohtimista. Raskaus, abortti, vanhemman tai lapsen ennenaikainen menetys – niitä ilman ei Irving kirjaansa lopeta. Sekä usein seesteinen loppu, joka kuitenkin tavalla tai toisella löytyy elämän myrskjen ja pettymysten keskeltä.
Ja sitten se kuuluisa editorin punakynä, jota on ehdoteltu monia Irvigin paksuja kirjoja puolittamaan? Ei missään tapauksessa ainakaan Twisted Riverin kohdalla!
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.