Oletko huolehtinut sydäneläimestäsi? llman huolenpitoa se vilistää karkuteille kuin lauma harmaita hiiriä. Joskus liian tukalat olot pakottavat lähtemään. Sellaista on tapahtunut Herta Müllerille kommunistisessa Romaniassa ja ehkä monella muullekin senkin jälkeen?
Kun sydäneläin karkaa vääntyvät nauru ja itku pelkiksi ilmeiksi, sanat merkitysten kiertolaisiksi. Kenkä, pilkku, vilustuminen ja kynsisakset - kuulustelu, kuolema, vankila, vakoilu.
Sellaisen kielen kehittävät Müllerin nuori nainen ja hänen kolme miesystäväänsä. He tutustuvat opiskelija-asuntolassa, jossa heidät yhdistää hirttäytyneen Lolan muisto. Lola, sellainen samanlainen köyhä ja yksinkertainen, ja se näkyy poskipäistä tai ehkä suupielistä. Elämänköyhyys, tunteenköyhyys, mielenköyhyys.
Kun nelikko kiinnostuu Lolasta ja muista sattumuksista, joita ei saisi nähdä, kiinnostuu vastavakoilu heistä. Herra Pleje koirineen. Nuuhkii joka nurkan, kirjeen ja ovenpielen, vanhempien talot ja ajatukset. Löytää yksinäiset hiukset kirjekuorista.
Kun koulu loppuu, nelikko päätyy eri puolille Romaniaa. Joku kuolee, joku selviää Saksaan. Mutta kadonnut sydäneläin siirtää apatian, pelon ja syyllisyyden yli maidenkin rajojen.
Jokaisella on ystävä joka pilvenhattaralla niin käy ystävien siellä missä maailma on kauhua täynnä äitikin sanoi, ei siinä mitään outoa älä huoli ystävistä mieti tärkeämpiä asioita.
Herta Müller kirjoittaa proosarunoutta, tiiviitä sanoja ja painokkaita lauseita. Kauneinta kieltä, joka romaaneista voi lukea. Olen mykistynyt tälle kauheudelle ja kauneudelle. Parhaimpien listalle, ehdottomasti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.