maanantai 1. lokakuuta 2012

Nyt se löytyi: Ison K:n vastenmielisin kirjailija!

Martin Walser:
Pakeneva hevonen ja Rakkauden tuolla puolen.
Ennen kuin pääsin tutustumaan herraan nimeltä Martin Walser, taistelivat Viktor Pelevin ja Peter Høeg tasaväkisesti minua eniten tylsistyttävän Iso K -kirjailijan tittelistä. Nyt heidät on lyöty laudalta. Ison K:n ehdottomasti masentavimman kirjalijan kunnia-arvo on myönnetty Martin Walserille.

En luovuta tätä kunniaa herra Walserille kevein perustein (ka. kirjoitukseni Pelevin ja Høegin kirjoista) . Olen lukenut tänä kesänä jo kaksi hänen kirjaansa, Rakkauden tuolla puolen ja Pakeneva hevonen. Ensimmäisen luin jo jokin aika sitten, mutten halunnut kirjoittaa siitä sanaakaan. Nyt luettuni Pakenevan hevosen voin niputtaa ne yhteenvetoon.

Walser kirjoittaa maailman tylsimmästä aiheesta: keski-ikäisistä pikkuporvarimiehistä. Ja nimittää heitä pikkuporvareiksi itsekin! Näillä miehillä on ongelmia mielenterveyden, mieheyden, alkoholin ja ihan kaiken kanssa. Turvonneen ruumiin sisällä asuu ilkeä ja kateellinen mieli, ahdas ja inhottava. Oman talon ja Bodenseejärvellä vietetyn loman lisäksi lähinnän lukemista, viinilasillisia, sikareita ja muiden kadehtimista.

Voit olla varma, että nämä tyypit vahvistavat kaikki yksinkertaistetut mielikuvasi saksalaismiehistä. Ja kaiken huipuksi kirjojen takakannen kirjailijapotretista katseleva häijynnäköinen ilmestys näyttää ilmielävältä pikkuporvarihyypiöltä itsekin. Tiedän, ettei kukaan naamallaan kirjoita, mutta kuva on kaikkinensa vastenmielinen. Vai onko kirjailijan tuimanivallinen katse suunnattua kostoksi kaikille niille maailman kammottaville pikkuporvareille, joita Walser sivaltaa kirjojensa sivuilla?

Jos ehdottomasti haluat, varoitteluistani huolimatta, tutustua Walseriin, valitse näistä kahdesta kirjasta Pakeneva hevonen. Siinä on kuitenkin jonkinlainen tarina: pikkuporvaripariskunta tapaa miehen boheemin koulukaverin ja tämän puolta nuoremman naisystävän kesälomallaan. Siitä löytyy klassinen deus ex machina. Koulukavereista se boheemi on oikeastaan aika sekopäinen, minkä takia hän nauttii purjehtimisesta myrskyävällä Bodenseellä. Käännekohdassa koulukavereista se pikkuporvari riuhtaisee boheemilta peräsimen, jolloin tämä tippuu aaltoihin. Seuraavaksi odottamaton loppu. Se boheemi selviää ja yllättäen kolkuttaa ovelle. Sitä ennen nuori naisystävä on shokissaan kertonut hänestä pikkuporvaripariskunnalle ei niin mairittelevia faktoja. Mikä oivallus: sitä pikkuporvaria ei sittenkään kannattanut kadehtia!

Olin lainannut kirjastosta Walserin kolmannenkin kirjan. Vein sen takaisin kirjastoon. Kolmatta kertaa tätä anemiaa samana kesänä en sentään enää kykene kestämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.